FEMINISMI & UTOPIA / FEMINISM & UTOPIA

Päivitetty 24.8.2026 / Updated 24th August 2026

[English translation follows the Finnish text.]

Feminismi on niin laaja ja hajanainen ajattelun suuntaus, että melkein mikä tahansa tapa luonnehtia ja arvioida sitä, on väärässä. Feminismin erilaisiin suuntauksiin lukeutuvat ainakin seuraavat: 1.-3. aallon feministiset liikkeet ja opit, liberaali feminismi, radikaali feminismi, sosialistinen ja marxilainen feminismi, ekofeminismi, intersektionaalinen feminismi, musta feminismi, postkoloniaalinen feminismi, lesbolainen feminismi, queer-feminismi, trans-feminismi, separatistinen feminismi, joka kannattaa naisten ja miesten erottamista sekä feministisen valinnat (”choice feminism”), jonka mukaan kaikki naisten tekemät päätökset ovat automaattisesti feministisiä. Feminististen suuntausten laajasta kirjon takia ei ole ollenkaan selvää, mitä feminismi on. Ei myöskään ole selvää, mitä sen kannattaminen tai vastustaminen merkitsee.

Laaja feminististen suuntausten kirjo heijastaa epäilemättä sitä tosiseikkaa, että naiset eivät muodosta yhtä sosiaalista ryhmää tai luokkaa. Toisin kuin esimerkiksi työväenluokan, maanviljelijöiden, tai taloudellisen eliitin tapauksessa, rakenteellisia edellytyksiä naisten organisoitumiselle intressiorganisaatioksi tai poliittiseksi puolueeksi ei juuri ole. Tämä tulee käytännössä näkyviin siinä, että feministisiä poliittisia puolueita on maailmassa hyvin vähän, ja niiden poliittinen painoarvo on kevyt. Samaa voidaan tietysti sanoa miehistäkin: hekään eivät muodostaa sosiaalista ryhmää tai luokkaa, eivätkä pääasiassa organisoidu sukupuolen perusteella. 

Tarkastelen tässä esseessä feminismiä utopistisen ajattelun muotona. Jotta voisin tarkastella feministisen ajattelun muotoa, minun on ensin kerrottava, millaista ajattelua pidän feministisenä. Hahmotelmani feministisestä ajattelusta on väistämättä joistakin perspektiiveistä väärä, sillä se ei millään voi ottaa huomioon kaikkia feminismin yllä lueteltuja, osin ristiriitaisia, suuntauksia. Tästä syystä feministisen ajattelun hahmotelmani ajautuu siihen vaaraan, että luon ”olkikukon”, jota sitten kritisoin. Tätä riskiä ei voi nyt välttää.

Nykyisin julkisuudessa esiintyvälle feministiselle ajattelutavalle ovat mielestäni tyypillisiä seuraavat piirteet:

1) Naisten sosiaalinen asema on huonompi kuin miesten.

2) Tämä johtuu ”patriarkaalisesta” yhteiskuntarakenteesta, joka suosii miehiä politikassa, taloudessa, pari- ja perhesuhteissa.

3) Patriarkaaliset rakenteet on murskattava tai muutettava siten, että naisista ja miehistä tulee tasa-arvoisia.

4) Patriarkaalisen yhteiskunnan muuttaminen hyödyttää myös miehiä, joiden feminiinistä puolta patriarkaatti sortaa. Tästä syystä feminismi on liike, joka ajaa kaikkien ihmisoikeuksia.

5) Jos feministinen ajattelu voittaa, saadaan aikaan tasa-arvoinen ihanneyhteiskunta.

Utopistiselle ajattelulle on tyypillistä sen maailmankuvan jyrkkä kahtiajako. On olemassa kehnot olosuhteet, joita ovat useimmiten vallitsevat olot; ja on olemassa utopistinen vastamaailma, jossa ei ole ongelmia (vrt. blogi Asiantuntijuuden rajat). ”Utopia” merkitsee ihanteellista paikkaa ja maailmaa, jota ei ole olemassa. Utopistisen ajattelun kahtia jakautunut ja mustavalkoinen muoto ja rakenne ei ole riippuvainen ajetun politiikan sisällöstä. Fasisteilla ja natseilla, liberaaleilla, kommunisteilla ja pasifisteilla on kaikilla ollut omat utopiansa – kuten feministeilläkin. Utopistisen ajattelun rakenteen käytännön merkitys on siinä, että sillä voidaan perustella erilaisia toimenpiteitä: kuka voisi vastustaa ihanneyhteiskuntaa oli se sitten Suursaksa, kommunistinen tasa-arvo tai liberaalien markkinoiden takaama yksilön vapaus?

Feministien kohdalla utopistinen ihanneyhteiskunta on luonnollisesti patriarkaatista vapaa tasa-arvoinen yhteiskunta. Kuka voisi vastustaa sitä, kun se vielä hyödyttää kaikkia mahdollisia sukupuolia mukaan lukien miehet?

Ongelmia feministisen utopian toteutuksessa syntyy kuitenkin siitä, että feministisen ajattelun peruspilareissa, kuten olen ne edellä tulkinnut, on puutteita (ks. yllä oleva lista feministisen ajattelun piirteistä):

1) Kaikkien naisten sosiaalinen asema ei ole huonompi kuin miesten. Etenkin viime vuosikymmeninä naisten keskimääräinen sosioekonominen asema on parantunut huomattavasti ja on jollakin mittarilla parempi, kuin miesten keskimääräinen sosiaalinen asema.

2) Vuosisataisen tai vuosituhantisen patriarkaalisen yhteiskuntarakenteen olemassaolo on kyseenalaista. Feministisen ajattelun ulkopuolella yhteiskuntarakennetta ei juurikaan nimitetä patriarkaaliseksi, ellei se todella ole isävaltainen sukuyhteiskunta, jota johtaa suvun vanhin mies. Esimerkiksi modernia yhteiskuntaa luonnehditaan feministisen ajattelun ulkopuolella kapitalistiseksi, byrokraattiseksi, kansallisvaltioksi, hyvinvointivaltioksi tai muuksi sellaiseksi. Jos   modernia, tai mitä tahansa, yhteiskuntajärjestystä kuvailtaisiin vain sanomalla, että se on patriarkaalinen, suurin osa sen ominaisuuksista jäisi hämärän peittoon.

3) Ajatus siitä, että patriarkaaliset rakenteet on murskattava tai muutettava on heikolla pohjalla, koska näiden rakenteiden olemassaolo on varsin epämääräistä (vrt. edellinen kaksi edellistä kohtaa). Käytännössä patriarkaalisten rakenteiden murskaaminen pelkistyykin usein vaatimukseen siitä, että naisia pitäisi olla yhteiskunnassa ja taloudessa arvostetuissa asemissa ainakin yhtä paljon kuin miehiä. Naisten ja miesten suhteellisten osuuksien tasa-arvo niillä miesvaltaisilla aloilla, joissa työt ovat vähemmän arvostettuja, huonosti palkattuja, likaisia tai vaarallisia, on vähemmän tärkeää, koska se ei aja feministien etuja.

4) Väite siitä, että patriarkaalisen yhteiskunnan muuttaminen hyödyttää myös miehiä, on kyseenalainen niin kauan, kuin iso osa maskuliinisuudesta tuomitaan feministisessä ajattelussa ongelmalliseksi, poistettavaksi tai ”toksiseksi”. Voidaan tietysti ajatella, että joidenkin maskuliinisten  ominaisuuksien kritiikki ei kohdistu miehiin, vaan näihin ominaisuuksiin, mutta todellisuudessa jonkin ilmiön tai kohteen ominaisuuksien kritiikki on toki itse ilmiön tai kohteen kritiikkiä, sillä mitä muuta jokin ilmiö on kuin ominaisuuksiensa summa ? Idea siitä, että miesten ominaisuuksien kritiikki hyödyttää miehiä on aika erikoinen ja sen tarkoituksena on ilmeisesti estää feministisen ajattelun kriittinen arviointi. Ks. Eric Rogers: The Silent Hatred in Feminism. 

5) Edellisten kohtien pohjalta ei tunnu todelta väittää, että feministisen ajattelun voitto johtaisi tasa-arvoiseen ihanneyhteiskuntaan. Feminismin jakautuminen eri koulukuntiin (ks. tämän esseen alku) tuo esille niiden naisryhmittymien edut, joita kukin feminismin variaatio ajaa. Tämä voi olla tarpeen heikossa asemassa olevien naisten aseman parantamiseksi, mutta se ei ole sama asia kuin kaikkien ihmisten tasa-arvon tai ihmisoikeuksien edistäminen.

Naisten tasa-arvoisen toimijuuden kannalta on ongelmallista se, että feminismissä naiset esitetään usein uhreina, joiden toimijuus on heikkoa tai olematonta. Useille naisille ja miehille voi herätä epäilys, että feministinen tasa-arvo on lähinnä ideologinen väline joidenkin naisten tai ammatillisten ryhmien etujen ajamiseksi. Tässä ei ole mitään kovin erikoista, eri ryhmät kannattavat usein tasa-arvoa niin kauan kuin se tuo niille etuja, mutta ohittavat tasa-arvon, silloin kun sen toteuttaminen veisi omalta ryhmältä jotain pois.

Kaikesta edellä kirjoitetusta huolimatta utopistisen ajattelun vahvuutena on se, että se avaa vapauden ajatella maailmoja ja yhteiskunnallisia oloja, joita ei ole olemassa. Näin se edistää poliittista mielikuvitusta. Utopistisen kahtiajakautuneen maailmankuvan heikkoutena on kuitenkin se, että sen avulla voidaan toteuttaa toimenpiteitä, joita ei muuten hyväksyttäisi, eivätkä utopistien kaikki vaikuttimet ole niin puhtaita ja hyviä kuin he itse väittävät. Todellisena päämääränä voi olla vastustajan nujertaminen sekä oman ryhmän tai omien yksilöllisten etujen edistäminen.

 

FEMINISM & UTOPIA (translated by Google translator)

Feminism is such a broad and fragmented way of thinking that almost any way of characterizing and evaluating it is wrong. The different trends of feminism include at least the following: 1st-3rd wave feminist movements and doctrines, liberal feminism, radical feminism, socialist and Marxist feminism, ecofeminism, intersectional feminism, black feminism, postcolonial feminism, lesbian feminism, queer feminism, trans feminism, separatist feminism that advocates the separation of women and men, choice feminism, which states that all decisions made by women are automatically feminist. Due to this wide range of feminist trends, it is not at all clear what feminism is, or what it means to support or oppose it.

The wide range of feminist trends undoubtedly reflects the fact that women do not constitute a single social group or class. Unlike, for example, the working class, farmers, or the economic elite, there exist only very weak structural preconditions for women to organize themselves into interest groups or political parties. This is reflected in the fact that there are very few feminist political parties in the world, and their political weight is miniscule. The same can, of course, be said of men: Men do not constitute a social group or class, and they do not organize themselves based on their sex.

In this essay, I examine feminism as a form of utopian thought. To examine the form of feminist thought, I must first explain what kind of thinking I consider to be feminist. My description of feminist thought is inevitably wrong from some perspectives, since it cannot possibly consider all the, partly contradictory, trends in feminism listed above. For this reason, my description of feminist thinking runs the risk of creating a “straw man,” which I then criticize. This risk cannot be avoided now.

In my opinion, the following features are typical to the feminist way of thinking that is currently prevalent in the public discourse:

1) Women's social status is worse than men's.

2) This is due to the “patriarchal” social structure that favours men in politics, the economy, in romantic relationships and family.

3) Patriarchal structures must be crushed or transformed so that women and men become equal.

4) Replacing patriarchal society also benefits men whose feminine side is oppressed by patriarchy. This is why feminism is a movement that advocates for the human rights of both sexes.

5) If feminist vision of the future society prevails, an ideal, egalitarian society will be created.

Utopian thinking is characterized by a sharp division in its worldview. There are bad conditions, which are most often the prevailing conditions; and there is a utopian counter-world where there are no problems (compare the blog Asiantuntijuuden rajat). “Utopia” means an ideal place and world that does not exist. The bifurcated and black-and-white form and structure of utopian thinking is not dependent on the content of the politics pursued. Fascists and Nazis, liberals, communists and pacifists have all had their own utopias – as have feminists. The practical significance of the structure of utopian thinking is that it can be used to justify political activities: who could oppose an ideal society, be it Greater Germany, communist equality or individual freedom guaranteed by liberal markets?

For feminists, the ideal utopian society is naturally an egalitarian society free from patriarchy. Who could object to that when it benefits all possible genders, including men?

However, practical problems in implementing utopian thinking arise from the fact that there are actual problems with the five basic pillars of feminist thinking (as interpreted above):

1) Not all women have a worse social status than men. Especially in recent decades, the average socioeconomic status of women has improved considerably and is, by some measures, better than the average social status of men.

2) The existence of a centuries-old or millennia-old patriarchal social structure is questionable. Outside feminist thought, a social structure is rarely called patriarchal, unless it is truly a patriarchal family society led by the eldest male in the family. For example, modern society, outside feminist thought, is characterized as capitalist, industrialised, bureaucratic, nation-state, welfare state and so on. If the modern, or any other, social order were described simply by saying that it is patriarchal, most of its characteristics would be obscured and lost.

3) The idea that patriarchal structures need to be broken down or changed is on weak ground, because their existence is quite ambiguous (cf. the previous two points). In practice, the dismantling of patriarchal structures often boils down to the demand that there should be at least as many women in respected positions in society and the economy as there are men. Equality of the relative shares of women and men in male-dominated sectors where the jobs are less prestigious, poorly paid, dirty or dangerous is less important, because it does not enhance feminists’ material interests.

4) The claim that changing patriarchal society will also benefit men is questionable as long as much of masculinity is condemned as “toxic.” One might, of course, argue that criticism of certain masculine traits is directed not at men themselves but at the traits in question; in reality, however, criticizing the attributes of a phenomenon or entity is tantamount to criticizing the phenomenon or entity itself—for what is a phenomenon if not the sum of its attributes? The notion that criticizing men's traits actually benefits men is rather peculiar, and its apparent purpose is to forestall any critical assessment of feminist thought. See Eric Rogers: The Silent Hatred in Feminism.

5) Based on the previous points, it does not seem true to claim that the victory of feminist thought would lead to an ideal egalitarian society. The fact that feminism is divided into several fractions (see beginning of this essay) brings forth diverse interests of separate groupings of women. It may be needed to improve lives of women who have weak social positions, but it is not the same thing as bringing equality to all people or enhancing human rights that apply to all humans.

From the perspective of women's equal agency, it is problematic that feminism often presents women as victims with weak or no agency or subjectivity. Many women and men may suspect that feminist equality is mainly an ideological tool for promoting the interests of some women or women that belong to specific professional groups. There is nothing particularly special about this; different groups often support equality as long as it brings them benefits, but ignore equality when implementing it would take something away from their own group.

Despite all that has been written above, the strength of utopian thinking is that it opens the freedom to think about possible worlds and social conditions that do not exist at the moment. Thus, it promotes political imagination. However, the weakness of the utopian dualistic worldview is that it allows for measures to be taken that would not otherwise be accepted, and not all of the utopians' motives are as pure and good as they claim. The real goal may be to defeat the opponent and to promote one's own group or individual interests.