POLIITTISET RISTIRIIDAT, ”KULTTUURISODAT” JA TEORIAT TOTUUDESTA

10.9.2025 konservatiivinen puhuja Charlie Kirk ammuttiin kuoliaaksi puhetilaisuudessa Utahilaisessa yliopistossa. YouTube tallenne hänen muistotilaisuudestaan 21.9.2025 on hieno yli viisi tuntia kestävä dokumentti amerikkalaisen kristillisen konservatismin ajatusmaailmasta, amerikkalaisesta poliittisesta massakulttuurista, poliittisesta propagandasta ja Yhdysvaltain kahtiajaosta. Massatilaisuuden puhujina esiintyivät muun muassa hallituksen keskeiset ministerit, presidentti Donald Trump ja ammutun leski. 

Muistotilaisuuden puheissa huomiota kiinnitti paljo puhe vapaudesta ja totuuden puhumisesta sekä siitä uskon varmuudesta, jolla omat ajatukset esitettiin. Huippuna oli ajatus, jonka mukaan nykyinen Yhdysvaltain hallitus on Jumalan valitsema. Miten usein uskovaiset näyttävätkin tietävän tarkkaan mikä on Jumalan tahto; ja miten usein Jumalan tahto onkin linjassa oman uskonnollisen ryhmän linjan kanssa!

Konservatiiviset kristityt eivät ole ainoita, jotka tietävät absoluuttisen totuuden, myös monet vasemmistolaiset pyrkivät kertomaan ihmisille, miten heidän tulisi ajatella ja mitä sanoja tulee käyttää sukupuolista, erivärisistä ihmisistä, kolonialismista, maahanmuutosta, rasismista ja niin edelleen (ks. blogi valkoisen miehen taakasta). Nopeasti vääränlaiset ilmaukset tulkitaan vihapuheeksi ja “kulttuurisodan” taistelu voi alkaa.

Kärjistynyt tilanne herättää kysymyksen: Miten voidaan ymmärtää ja selittää yksilöiden ja ryhmien erilaisia käsityksiä totuudesta, vapaudesta ja todellisuudesta?

SOSIAALINEN TAUSTA 

Lähtökohtani tässä on se tavanomainen ajatus, että ihmiset syntyvät tiettyyn ajallisesti, maantieteellisesti ja sosiaalisesti rajattuun kulttuuriin. Sosialisaatiossa he omaksuvat kulttuurinsa kielen, sanat, kokemisen tavat sekä koko symbolisen järjestyksen, jolla esitetään todellisuus tietynlaisena. 

Sosialisaatio on tuskin tavallisesti yksisuuntainen prosessi, jossa yksilöt kyselemättä omaksuvat aiempien sukupolvien kehittämän symbolisen järjestyksen ja käytännön tavat. Todennäköisemmin, ja arkipäivän kokemusteni valossa, kyse on ristiriitaisesta prosessista, jossa yksilöiden ja ryhmien käsitykset törmäilevät keskenään ja tuloksena on elämän aikana muuttuva ristiriitainen ja hajanainen kokoelma käsityksiä, sanoja, käsitteitä, moraalisia sääntöjä ja käytäntöjä. Yksilöllisyydestä ja ryhmä kohtaisista eroista huolimatta ihmisten maailmankuvat koostuvat tavallisesti institutionaalisen järjestyksen tarjoamista osista (institutionaalisen järjestyksen suhteista arkipäivään ks. Mary Douglas 1986: How Institutions Think). Niinpä esimerkiksi “vapaus”, “puheen vapaus”, “totuus” ovat keskeisiä käsitteitä sekä oikeistolle että vasemmistolle, mutta ne sijoitetaan eri konteksteihin.

Yhden arkipäivän esimerkin sosialisaation vaikutuksesta ihmisten käsityksiin tarjoaa koulutuksen ihmisiä muokkaava vaikutus. Esimerkiksi eri koulutuksen saaneiden asiantuntijoiden ja työntekijöiden tapa hahmottaa maailmaa eroaa selvästi toisistaan. Kaupallisen koulutuksen saaneet ajattelevat markkinatermeillä, papit pyhien kirjoitusten mukaisesti, sosiaalialan ihmiset näkevät kaikkialla sosiaalisia ongelmia, minulla on taipumus ajatella sosiologisesti ja niin edelleen (ks. myös blogi asiantuntijoiden vallasta ja sen rajoista).

YLEISET KÄSITTEET JA KOKIJAN NÄKÖKULMA

Jos kulttuuri tarjoaakin valmiita sanoja ja käsitteitä ihmisten käytettäväksi, niin tämä ei vielä selitä mitä käsitteitä otetaan käyttöön ja mitä hylätään. Fenomenologinen filosofia tarjoaa kaksi erilaista tapaa ja selitystä käsitysten ja käsitteiden omaksumiselle ja muodostamiselle.

Ensinnäkin objektivistisen ja universaalin lähtökohdan mukaan ihmiset voivat sulkeistaa havaintonsa todellisuudesta ja keskittyä mielen sisäisesti ymmärtämään käsitteitä, kuten esimerkiksi tilaa ja aikaa. Tilan ja ajan yleiset määritelmät voidaan tehdä viittaamatta mihinkään tiettyyn konkreettiseen tilaan tai historialliseen aikaan. Tilan ja ajan käsitteet muodostavat yleisiä kategorioita, joiden avulla voidaan havainnoida ja esittää konkreettisia tapahtumia, kuten Charlie Kirkin muistotilaisuus. Tätä lähtökohtaa ovat edustaneet esimerkiksi Immanuel Kant ja Edmund Husserl.

Toiseksi subjektivistisen fenomenologian mukaan ihminen elää aina elämäänsä tietyssä tilassa ja paikassa, ja hänen mielensä sisältöä, käsitteitään ja käsityksiään ei voi erottaa hänen elämäntilanteestaan. Kokijaa ja kokemusta ei voi erottaa toisistaan. Subjektiivinen fenomenologian lähtökohtana on siis kokijan näkökulma. Tätä lähtökohtaa ovat edustaneet Martin Heidegger ja Jean-Paul Sartre. 

Objektivistisen fenomenologian käsitteenmuodostusta perustellaan sillä, että sen määrittelemät käsitteet, kuten tila ja aika ovat välttämättömiä, jotta voidaan ymmärtää tapahtumia maailmassa. 

Kokijan näkökulmaa perustellaan henkilökohtaisella kokemuksella, josta kokija ammentaa varmuutensa. Kummatkin perustuvat kuitenkin joko mielen sisäisiin tai mielen ulkopuolelta tuleviin havaintoihin ja kokemuksiin, joiden tarjoaman tiedon totuudellisuutta voi testata.

KOKEMUSTEN JA KOKEMUSTIEDON ERO

Klassisen määritelmän mukaan tieto on ”hyvin perusteltu tosi uskomus”. “Hyvin perusteltu” ja ”tosi” viittaavat siihen, että kielellisesti ilmaistu ”uskomus” vastaa oikealla tavalla lauseen ulkopuolista kohteeseen (objektiin) (Niiniluoto 1980, 138–139). Esimerkiksi jos lause ”ulkona paistaa aurinko” vastaa tosiasiaa, niin ulkona paistaa aurinko. 

Lähtien klassisesta totuuden määritelmästä on helppoa nähdä, miten kokemukseen perustuva väitelause, kokemustieto, voi olla väärässä. Objektivistisen fenomenologian ajan ja paikan yleiset kategoriat voivat osoittautua vääriksi, jos ne voidaan perustellusti korvata joillakin muilla esimerkiksi fysiikasta tulevilla käsitteillä. Subjektiivinen fenomenologian mukaiset kokemukset voivat olla vääriä, jos ne perustuvat esimerkiksi aistiharhaan (esim. se ei ollutkaan aurinko, joka paistoi, vaan kirkas valonheitin) tai väärinymmärrykseen (esim. henkilö b kuuli väärin henkilön a:n sanoman lauseen). (Ks. tarkemmat perustelut kokemusten ja kokemustiedon erosta: Nieminen 2014.)

Jos kokemuksiin perustuvan tiedon oikeellisuudesta päättäminen olisi näin yksinkertaista, niin eri käsityksiä voitaisiin arvioida vertaamalla niitä tosiasioihin (tätä nimitetään nykyisin mediassa usein “faktojen tarkastukseksi”). Tämä on tiedon korrespondenssiteorian mukaista lauseen totuuden arviointia. 

Korrespondenssiteoria ei kuitenkaan ole ainoa totuusteoria. Koherenssiteorian mukaan lause on tosi, jos se ei ole ristiriidassa muiden jostakin ilmiöstä kertovien lauseiden kanssa. Tässä mielessä esimerkiksi konservatiivit kristityt voivat selittää, että puhuvat totuudesta sanoessaan, että sukupuolia on vain yksi ja että naisen paikka on perheen äitinä kotona (ks. YouTuben taltiointi Charlie Kirkin muistotilaisuudesta). Nämä käsitykset sopivat yhteen muihin konservatiivisten kristittyjen käsitysten kanssa, joten ne ovat totta koherenssiteorian mielessä. Samalla tavalla vasemmiston käsitys työväenluokan ja naisten sorrosta ovat totta, koska ne sopivat kapitalismikriittiseen luokkanäkökulmaan ja feministiseen ajatteluun. 

Koherenssiteoriaan sopii se ilmiö, että medioita, joiden esittämät käsitykset tai tosiasiat eivät sovi omaan maailmankuvaan, nimitetään “valemedioiksi” (ks. Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Teemu Keskisarjan käsityksiä  "valemedioista” ) ja omista käsityksistä eroavia käsityksiä nimitetään “vihaksi” (ks. “naisvihan” hyvin laajaa määritelmää Naisten linjassa).

Kolmas, pragmatistinen, totuusteoria sanoo, että käsitys on tosi, jos se on hyödyllinen. Tällöin mitä tahansa lausetta voidaan pitää totena, jos se palvelee jotakin tavoitetta. Poliitikot näyttävät usein soveltavan tätä totuusteoriaa: he kannattavat niitä käsityksiä, jotka tukevat heidän valta-asemaansa, ja muuttavat puheitaan, kun poliittinen tilanne muuttuu. (Totuusteorioista ks. Tieteen termipankki 29.9.2025.)

Hyvä lähtökohta käsitysten kriittiselle tarkastelulle tai syvemmälle ymmärtämiselle on esittää paljon kysymyksiä, jotka pureutuvat mielipiteiden ja tosiasia väitteiden perusteisiin. Hyödyksi voisi olla sanoittaa käsityksiä ja käsitteitä uudelleen yleisemmästä näkökulmasta. Esimerkiksi tarkasteltaessa maahanmuuttoa, ei kannata pysähtyä tarkastelemaan suomalaisten ja muiden eroja, vaan kannattaa pohtia yleisemmin sisä- ja ulkoryhmien välisten suhteiden dynamiikkaa, eri maahanmuuttajaryhmien ja suomalaisten keskimääräisiä sosiokulttuurisia eroja ja yhtäläisyyksiä ja niin edelleen. Joka jaksaa esittää eniten kysymyksiä pääsee tällaisessa selvittelyssä todennäköisesti pisimmälle.

LOPUKSI 

Tämä lyhyt sukellus ihmisten käsitysten ja mielipiteiden perusteisiin antaa ymmärtää, että sosialisaatio eli tietyn kulttuurin tai osakulttuurin sisäistäminen vaikuttaa voimakkaasti ihmisten maailmankuvaan. Periaatteessa kokemusten ja kokemustiedon erottelu mahdollistaa omien käsitysten ja kokemusten totuuden kriittisen tarkastelun, mutta koska ihmiset voivat käsittää totuuden myös vastaavuudeksi oman maailmankuvansa kanssa (totuuden koherenssiteoria) tai käsitysten hyödyllisyydeksi itselleen (pragmaattinen totuusteoria), käsitysten vertaaminen objektiivisiin tosiasioihin ei aina luonnistu. Monessa tapauksessa objektiivisia tosiasioita eli totuuksia ei ole olemassakaan, vaan esimerkiksi käsitykset sukupuolirooleista ovat elämäntapaan kuuluvia valintoja. 

Läheskään kaikkia yhteiskunnallisia ristiriitoja ei voi selittää traditioilla, maailmankuvien eroilla tai erilaisilla tietoteorioilla, myös yksilö- ja ryhmäpsykologialla on merkitystä. Kärkkäät temperamentit, ärsyyntyminen toisenlaisista ajatuksista, taipumus nähdä maailma ja ihmiset mustavalkoisesti ja ryhmäkäyttäytymisen luomat voimakkaat tunteet selittävät suuren osan voimakkaista mielipiteistä. Sosiaalisen median toimintapa kärjistää vielä ristiriitoja. 

Julistetun uskon varmuus ei usein kerro varmuudesta, vaan epävarmuudesta: mitä fanaattisemmin henkilö puolustaa jotakin käsitystä ja mitä kovempaa kieltä hän käyttää, sitä paremmin hän on todennäköisesti tietoinen siitä, että asiat voidaan tulkita toisinkin. Koska hän tietää, ettei hänellä ole päteviä argumentteja käsityksensä tueksi, hän lisää puheensa ja kirjoitustensa äänen voimakkuutta ja sanojensa terävyyttä. 

Tämä saattaakin olla yksi selitys kärjekkäisiin “kulttuurisotiin”: sekä oikeisto että vasemmisto ovat menettäneet uskon yhteiseen modernisaation edistyksen ideologiaan. Ne ovat epävarmoja kansallisten yhteiskuntien kohtalosta muuttuvassa maailmassa, eivätkä enää jaa yhteistä perustavaa näkemystä talouden ja politiikan kehityssuunnasta. Geopolitics of Emotion kirjan mukaan länsimaissa vallitsee pelon ilmapiiri suhteessa tulevaisuuden mahdollisuuksiin (Moïsi 2010). Epävarmoina ja epätoivoisina oikeisto ja vasemmisto tarttuvat omiin absoluuttisiin totuuksiinsa. Tilanne vertautuu suomalaisiin herätysliikkeisiin, jotka kukoistivat usein juuri maan sosioekonomisesti köyhimmillä alueilla, joilla uskonto tarjosi varmuutta ja lohtua karuissa oloissa. 

Ihmisten enemmistö tekisi itselleen palveluksen, jos se kuuntelisi vähemmän demagogeja ja vaatisi perusteluja esitetyille käsityksille. Tunteen voima ei perustele totuutta. 

LÄHTEET

Douglas, M. 1986. How Institutions Think. Syracuse University Press.

Moïsi, D. 2010. Geopolitics of Emotion. How Cultures of Fear, Humiliation, and Hope are Reshaping the World. Anchor Books.

Nieminen, A. 2014. Kokemustiedon määritelmä ja muodot -- kohti uutta kokemuksen politiikkaa? Teoksessa Nieminen, A., Tarkiainen, A. & Vuorio, E.  Toim. 2014. Kokemustieto, hyvinvointi ja paikallisuus, s. 14-30. Turun ammattikorkeakoulun raportteja 177. Turun ammattikorkeakoulu. Saatavilla: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-216-435-3 

Niiniluoto, I. 1980. Johdatus tieteenfilosofiaan. Kustannusyhtiö Otava.

Tieteen termipankki. 29.9.2025. Filosofia: totuusteoria. https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:totuusteoria