ASIANTUNTIJUUDEN RAJAT

Kokeilen tässä kirjoituksessa argumentti-johtopäätös -rakennetta, minkä avulla pyrin pitämään blogin lyhyenä. Lukija voi arvioida, voiko johtopäätökset todella vetää argumenteista, ja ovatko argumentit riittäviä.

Kuva: Turun Sanomat 26.7.2024

I ARGUMENTTI: Asiantuntija saa arvovaltansa siitä, että hän tuntee hyvin jonkin asian. Joskus oletetaan, että jos joku on hyvä jossakin asiassa, hän on pätevä myös muissa asioissa, mutta asiantuntija on määritelmän mukaan pätevä vain siinä asiassa, jossa hän on asiantuntija. Esimerkiksi fyysikko ei ole sen pätevämpi todistamaan Jumalan olemassaolosta kuin kuka tahansa muukaan.

II ARGUMENTTI: Eri asiantuntijuuden aloilla vallitsee usein erimielisyyksiä asioiden oikeasta laidasta. Yhden asiantuntijan käsitys ei siksi tavallisesti edusta kaikkien saman alan asiantuntijoiden käsityksiä, vaikka asiantuntijoiden sisäryhmän konsensus ja ryhmäpaine samanmielisyyteen voi olla voimakas. Yksimielisyyden paine liittyy myös asiantuntijaryhmän omiin intresseihin, näistä seuraavassa argumentissa.

III ARGUMENTTI: Asiantuntijoilla yksilöinä ja ryhmänä on intressi oman asiantuntijuutensa alueen vahvistamiseen. Niinpä turvallisuusasiantuntijat ja armeija pyrkivät vahvistamaan aseistusta, valvontaa ja turvallisuuden huomioimista kaikilla elämän osa-alueilla, lääkärit tarjoavat lisää lääkkeitä ja hoitoa, ekonomistien mielestä tarvitaan lisää talouskasvua, ja opettajien mielestä kaikenlaisiin kysymyksiin ja pulmiin voidaan vastata lisäämällä opetusta. Tavallisesti julkisuudessa esitetyn asiantuntijapuheenvuoron rakenne on seuraava: On olemassa ongelma, jonka asiantuntija on tunnistanut asiantuntijuutensa perusteella; haasteeseen voidaan vastata asiantuntijan kuvaamalla tavalla; ja haasteeseen vastaaminen edellyttää lisäresursseja asiantuntijalle tai hänen edustamalleen toimialalle.

IV ARGUMENTTI: Koska asiantuntijuus koostuu määritelmän mukaan rajoittuneesta informaatiosta ja tietoisuuden muodosta, asiantuntijat eivät ole päteviä ohjaamaan ihmisiä tai yhteiskuntaa yleisesti, vaan tämä on syytä jättää ihmisille itselleen ja demokraattiselle päätöksenteolle.

JOHTOPÄÄTÖS: Asiantuntijuuden rajoja, sisältöjä ja asiantuntijoiden argumentteja on syytä arvioida analyyttisesti ja kriittisesti. Asiantuntijuuden rooli yhteiskunnassa on siis syytä pitää rajattuna, ja kansalaisten, siis ei-asiantuntijoiden, on hyvä päättää, miten ja missä asiantuntijuutta käytetään. Asiantuntijat eivät voi tehdä tätä päätöstä itse, koska heillä on asiantuntijan rajallinen näkemys ihmisistä, yhteiskunnasta ja maailmasta.