TYÖ BIOLOGISENA VÄLTTÄMÄTTÖMYYTENÄ

Nykyisin hyvin monenlaisia aktiviteetteja pidetään ”työnä”. Työksi katsotaan tavaroiden ja palvelujen tuotanto, työn johtaminen, kulttuurin luominen, kasvatus, kotitalouden piirissä toimiminen, koulutus, tutkimus, terapia, terveydenhoito, muista ihmisistä huolehtiminen, ammattimainen urheilu ja politikointi ja niin edelleen. 

Näin laaja työn määritelmä on ongelmallinen, koska se sulkee sisäänsä hyvin erilaisia aktiviteetteja ja funktioita. Tässä määriltemässä "työ" lähestyy yleistä toiminnan määritelmää.

Tässä kirjoituksessa pyrin määrittelemään työn huomattavasti suppeammin, jotta voisimme eriytyneemmin ymmärtää sen ominaisluonteen tai olemuksen.

TYÖN HAJONNUT MÄÄRITELMÄ 

Tässä on joitakin kirjallisuudesta löytyviä työn määritelmiä:

Marx, Karl ([1873] 1974): Pääoma I, 52: ” --- hyödyllisenä työnä työ on kaikista yhteiskuntamuodoista riippumaton ihmisen elinehto, ikuinen luonnonvälttämättömyys, jonka tehtävänä on välittää ainesten vaihduntaa ihmisen ja luonnon välillä ja siten ylläpitää ihmiselämää.” Työn toinen merkitys Marxilla: työ ihmisten vapaana itseilmaisuna.

Giddens, Anthony (2006): Sociology, 741-742: Työ on toimintaa, joka edellyttää mentaalista tai fyysistä ponnistelua ja jonka tarkoituksena on tuottaa tavaroita ja palveluksia inhimillisiä tarpeita varten.  Työstä voi saada rahallisen korvauksen tai sitten ei.  Kaikissa kulttuureissa työ on talouden perusta. Talous koostuu instituutioista, jotka huolehtivat tavaroiden ja palvelujen tuotannosta ja jakelusta.

Koistinen, Pertti toim. (2009): Työn hiipuvat rajat. Tutkielma palkkatyön, hoivan ja vapaaehtoistyön muuttuvista suhteista, 7: Yhteiskunnallisesti hyödyllistä työtä tehdään eri muodoissa: palkkatyönä, yrittämisenä, kotitaloustyönä, informaalina hoivatyönä, harrastuksina ja vapaaehtoistyönä.

Näiden määritelmien yhteisenä piirteenä on se, että työllä ihmiset tuottavat itselleen  tarpeellisia hyödykkeitä ja palveluja.

Seuraavaan taulukkoon on koottu viimeaikaisessa kirjallisuudessa esiintyneiden työn määritelmien piirteitä.

Lähde: van der Laan, L., Ormsby, G., Fergusson, L. & McIlveen, P. (2023). Is this work? Revisiting the definition of work in the 21st century. Journal of Work-Applied Management Vol. 15 No. 2, 2023 pp. 252-272. DOI 10.1108/JWAM-04-2023-0035 Sivu 260.

Taulukosta näkyy, että useimmissa työn määritelmissä työ liitetään vahvasti palkkatyöhön: työn määritelmissä esiintyy työpaikka (workplace) 10 kertaa ja työsuhde (employment/job) 15 kertaa. Muuten työn määritelmä hajautuu monenlaisiin luonnehdintoihin. Sitä pidetään kaikkialla läsnäolevana (ubiquous), sisäsyntyisenä (innate function), merkityksen lähteenä (meaningfulness) ja niin edelleen.

Työn määritelmä hajoaa siis ympäriinsä. Se on kaikkialla, eikä siitä oikein saa otetta. Asiasta on tullut niin hankala, ettei työn määrittelyä usein edes yritetä. Esimerkiksi Lena Näre kirjoittaa käsitellessään epävarmaa työtä, että:

”Epävarmalle työlle ei ole yhtä määritelmää, sillä työllekään ei ole olemassa universaalia määritelmää. Se, mikä on työtä tai ei-työtä, vaihtelee ajassa ja paikassa, sosiaalisten, kulttuuristen ja lainsäädännöllisten normien mukaisesti. Ulkoapäin tarkastellen työn ja ei-työn rajoja ei voi vetää. Samankaltainen toiminta voidaan määritellä työksi tai joksikin muuksi, ja näihin rajanvetoihin liittyy yhteiskunnallisia kamppailuja.” (Lena Näre: Epävarma työ muuttuvassa yhteiskunnassa. Työelämän tutkimus 21(2) 2023)

Kun työn määritelmä jätetään avoimeksi tai hyvin laajaksi, ei jouduta kiistelemään siitä, mitä työ on, mutta toisaalta ei myöskään tiedetä tarkkaan mistä puhutaan tai kirjoitetaan. Epäilemättä tällöin työn määrittelyssä nojaudutaan arkipäivän ymmärrykseen, lainsäädäntöön, ideologisiin normeihin tai ohjelmallisiin julistuksiin.

BIOLOGINEN LUONNONPAKKO

Kuten edellisen osan alkupuolella mainittiin, työn määritelmän keskiössä on määritelmien epämääräisyydestä huolimatta elämälle tarpeellisten hyödykkeiden ja palvelujen tuotanto. Tämä on myös oman määritelmäni perusta.

Lähtökohtana on, että ihminen on eläin ja samojen luonnon lainalaisuuksien alla kuin muutkin eläimet. Biologisen elämän ylläpitämiseen tarvitaan energiaa. Maapallolla on kolme energian lähdettä: aurinko, josta myös fossiilinen energia on peräisin, atomienergia ja geoterminen lämpö. 

Vain kasvit pystyvät käyttävät suoraan hyväkseen auringon säteilyenergiaa. Eläinten, ja siis myös ihmisten, on omalla aktiviteetillaan päästävä käsiksi kasvien tuottamiin energiaan: niiden on syötävä kasveja tai muita eläimiä, jotka ovat sitä ennen syöneet kasveja. Syömisen lisäksi ihmisten ja eläinten on huolehdittava välttämättömästä suojautumisesta, rakentamalla itselleen pesiä tai verhoutumalla vaatteisiin. Nämä biologisen elämän välttämättömyydet, ravinnon ja suojan tuottaminen ovat työtä. 

On muitakin biologisia välttämttömyyksiä kuin työ, kuten esimerkiksi jälkeläisistä huolehtiminen ja kasvatus, laumaeläimillä lauman yhteiselämästä huolehtiminen jne., mutta näiden aktiviteettien toimintaperiaatteet eroavat selvästi työn tekemisen objektiivisista vaatimuksista ja rajoitteista.

Työn tekemisen peruselementeistä saadaan toiminnan ja työn peruskaava: 

subjekti (toimija) –> predikaatti (toiminta) –> objekti (toiminnan kohde) -> toiminnan materiaalinen tulos

Tässä peruskaavassa ihminen tuottaa siis työllään, usein työkaluja hyväksi käyttäen, tarvitsemansa ravinnon ja suojan, työn materiaalisen tuloksen. 

On tärkeää ottaa huomioon, että vaikka työn ja päämäärärationaalisen toiminnan peruskaava onkin sama, kaikki toiminta ei ole työtä. 

Esimerkiksi runonlausunnassa lausuja tuottaa äänellään lausutun runon, mutta tämä ei ole työtä, vaan kulttuurin harjoittamista ja luomista. Työn lisäksi yhteiskunnassa useita muita tärkeitä funktioita ja aktiviteetteja, kuten kasvatus, koulutus, tutkimus, hallinto, politiikka, taide jne. Ja yhteiskunnissa ja talouksissa voidaan päättää, että nämä ovat niin tärkeitä toimintoja, että niistä kannattaa maksaa korvausta. Palkka tai korvaus ei kuitenkaan tee näistä toiminnoista työtä, sillä palkka tai jokin muu korvaus ei muuta aktiviteetin sisäistä luonnetta.

HISTORIALLINEN MUUTOS

Työn perustoimintaa on suhteellisen helppo kuvitella metsästäjäkeräilijöillä, joilla työnjako ja käytetyt työkalut ovat yksinkertaisia ja konkreettisia. Tilanne muuttuu monimutkaisemmaksi historian kuluessa, kun työnjako edistyy, yhteiskunnista tulee isompia, työkalut monipuolistuvat ja laajeneva kauppa lisää työn tulosten valikoimaa.

Alla oleva kuvio kuvaa työn historiallisesti laajenevaa järjestelmää, jonka avulla yhteiskunnat ja taloudet uusintavat itseään.

Työn ja talouden järjestelmien laajeneminen ja monimutkaistuminen aiheuttaa sen, että työn ja ei-työn välisestä rajanvedosta tulee hankalampaa, mutta tuskin mahdotonta, kun vain pidetään kiinni määritelmän perustasta.  Historiallinen muutos tarkoittaa sitä, että työn suhde muihin aktivteetteihin eli yhteiskunnan institutionaalinen järjestus muuttuu. Esimerkiksi akateeminen tutkimus nähtiin pitkään sivistyksellisenä aktiviteettina, mutta nykyisin se mielletään usein tuotannontekijänä, joka vaikuttaa innovaatioiden kautta materiaaliseen tuotantoon.

MÄÄRITELMÄN VAHVUUDET JA HEIKKOUDET

Kuten kaikilla käsitemäärittelyillä, tälläkin on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Materiaalisesta tuotannosta ja biologisesta pakosta lähtevän työn määritelmän vahvuuksiin kuuluu ainakin seuraavia seikkoja:

Ensinnäkin määritelmä tuo selkeästi esille työnteon suoran yhteyden perustarpeiden tyydytykseen ja tuotannon ekologisiin: jos työssä tuotetaan liian vähän, seurauksena on nälänhätä ja suojattomuus luonnonvoimilta; jos työssä tuotetaan vääränlaisia tuotteita, perustarpeiden tyydytys jää yksipuoliseksi; jos työssä tuotetaan liikaa, yhteiskunnat ylittävät ekologiset rajansa, minkä seuraksena tuotantoa ei enää voida jatkaa. 

Historian kuluessa eri yhteiskunnat ja taloudet ovat usein ylittäneet ekologiset rajansa, joten nykyisillä työn teon aiheuttamilla ekologisilla ongelmilla (ilmastonmuutos, luonnon kuluminen ja saastuminen, lajien kato) on edeltäjänsä. 

Ekologiset rajat ylitettiin esimerkiksi ´Ain Ghazalissa, nykyisessä Jordaniassa, noin 8000 vuotta sitten, kun kyseisen alueen asukkaiden työ aiheutti luonnon köyhtymistä ja heidän oli siirryttävä maataloudesta ja käsityöstä pienimuotoisempaan maatalouteen ja puolittain liikkuvaan karjan kasvatukseen (Scarre, Chris (toim.) 2009. The Human Past, s. 227). Ekologisten rajojen ylittämisen jälkeen siirrytään usein takaisin aiempaan tuotantotapaan: maataloudesta metsästämiseen ja keräilyyn, teollisuudesta ja käsityöstä maanviljelyyn.

Toiseksi työn määritelmä biologisena pakkona tuo esille työn elintärkeän merkityksen. Tämä koskee myös likaisia ja epämiellyttäviä työtehtäviä, sillä perustuotanto on usein likaista ja raskasta. Tässä mielessä esittämäni määritelmä voi toimia usein halveksutun ”suorittavan työn” arvon palautuksena. Ruumiillisen työn tekijöitähän on usein halveksuttu alkaen orjien ihmisarvon väheksynnästä ja päätyen "suorittavan työn" ja "korkeasti koulutettujen" väliseen dikotomiseen hierarkiaan.

Kolmanneksi tässä esitetty työn määritelmä erottaa selkeästi työn muista aktiviteeteista ja funktioista, mikä mahdollistaa sen, että eri aktiviteetteja voidaan tarkastella selkeämmin niiden omista lähtökohdista käsin, kun niitä ei enää palautetaan yhden laajan työn käsitteen alle. 

Neljänneksi määritelmä toimii kautta historian, mikä mahdollistaa sen, että tehtäessä historiallisia vertailuja tai kuvattaessa historiallista kehitystä kirjoitetaan tai puhutaan koko ajan samasta ilmiöstä.  

Esimerkiksi metsästäjä-keräilijöistä todetaan aina välillä, että he tekivät paljon vähemmän työtä kuin nykyihmiset. Tällöin verrataan kuitenkin keskenään sitä aikaa, jota metsästäjä-keräilijät käyttivät ravinnon hankkimiseen, siihen aikaan jonka nykyihmiset viettävät ansiotyössä. Modernin ansiotyön kokonaisuus pitää kuitenkin sisällään paljon muutakin kuin ravinnon hankkimisen. Tällainen vertailu vertaa siis keskenään kahta varsin erilaista ilmötä. (Ks. Suzman James (2019). Affluence without Abundance. What we Learn from the World´s Most Succesful Civilisation, 1 luku).

Tällä määritelmällä on myös ilmeisiä heikkouksia:

Ensinnäkin se ei sovi useimpiin nykyisin käytössä oleviin työn määritelmiin (ks. vertaileva taulukko edellä).

Toiseksi se ei sovi yhteen sellaisen ajatuskulun kanssa, jonka mukaan kaikki tärkeä toiminta on työtä. Nykyisinhän näyttää siltä, että jonkin toiminnan tärkeänä julistaminen edellyttää sen määrittelemistä työksi. Esimerkiksi Lena Näre viittaa edellä työn määritelmästä käytäviin kiistoihin: "Samankaltainen toiminta voidaan määritellä työksi tai joksikin muuksi, ja näihin rajanvetoihin liittyy yhteiskunnallisia kamppailuja."

Kolmanneksi määritelmä ei voi välttää rajanvedon ongelmia biologisesti välttämättömän työn ja muiden aktviteettien välillä.

Neljänneksi määritelmän jatkokehittelyn pitäisi pystyä vastaamaan kysymykseen siitä, millaisia ovat työn suhteet muihin yhteiskunnan aktiviteetteihin ja funktioihin, ja miten nämä suhteet ovat ajan kuluessa muuttuneet.

Blogi julkaistu alunperin Sosiologipäivien 2025 yhteydessä 18.3.2025, päivitetty 1.4.2025.

Sosiologipäivien 2025 esitys, johon yllä oleva kirjoitus perustuu.